Entä jos kaikilla opiskelijoilla olisi hyvinvointivalmentaja?
Aallon tuotantotalouden opiskelijoiden jaksaminen on parantunut nopeassa tahdissa. Siitä on kiittäminen tutkintouudistusta, yhteisön omistautumista ja uusia ammattimaisemia.
Kun professori Mikko Jääskeläinen toivottaa tuotantotalouden fuksit tervetulleiksi, hänellä on heille vain yksi ohjenuora.
”Sanon, että unohtakaa kilpailu. Meille tulevat ovat tottuneet olemaan luokkiensa parhaita ja loistaneet sekä ylioppilaskirjoituksissa että pääsykokeissa. Täällä paremmuuden tavoittelussa ei ole enää järkeä.”
Viesti ja sitä tukevat toimenpiteet ovat tuottaneet tulosta. Vielä kymmenen vuotta sitten tuotantotalouden opiskelijat kärsivät psyykkisistä oireista, kuten stressistä ja masennuksesta, useammin kuin Aallossa ja Suomessa keskimäärin. Viimeisissä kyselyissä heidän burnout-riskinsä oli pudonnut alle aaltolaisten ja suomalaisten opiskelijoiden keskiarvon. Parannuksesta on kiittäminen muun muassa yksilöllisen tuen lisäämistä.
”Opiskelija- ja alumnijärjestö Prodeko tarjoaa opiskelijoille heti ensimmäisenä vuonna hyvinvointivalmennusta, jossa ovat mukana esimerkiksi professori Esa Saarinen sekä Hintsa Performance. Tarkoitus on opettaa fukseille elämänhallintaa ja opiskelujen ja muun elämän tasapainottamista ja ihan konkreettisia juttuja, kuten uupumuksen tunnistamista”, Jääskeläinen kertoo.
Myös ympäristössä tapahtuneet muutokset ovat tukeneet ”tutalaisten” hyvinvointia. Jääskeläisen mukaan opiskelijat saattoivat aiemmin kilpailla siitä, kuka onnistui valmistumaan nopeimmin.
”Tutkinnon jakaminen kandi- ja maisterivaiheisiin on tehnyt siitä vaikeampaa. Samaan aikaan esimerkiksi yrittäjyydestä on tullut hyväksytty ja haluttu urasuunta, joten menestys ei enää kulminoidu siihen, kuka saa heti valmistuttuaan sen tavoitellun konsultinpaikan. Ammatti-identiteetti on siis monipuolistunut, mikä tekee opinnoista ja niiden rakentamisesta rennompaa.”
Kolmas hyvinvointia lisäävä tekijä on ollut yhteisön vahvistaminen ja kehittäminen. Uudet opiskelijat ja laitoksen väki kokoontuvat esimerkiksi heti vuoden alussa yhteiselle illalliselle, jolle kutsutaan myös alumneja.
”Mikään ei ole parempi tapa tutustua kuin yhdessä syöminen”, Jääskeläinen hymyilee.
”Alumneillamme on myös iso merkitys mentoreina ja esimerkkeinä. Kun Risto Siilasmaa ja Ilkka Paananen viestivät, ettei menetyksessä ja merkityksellisyydessä ole ensisijaisesti kyse yksilön suoriutumisesta, sillä on tosi iso merkitys.”